Kerrankin jostain edes vähän parempi olo! Sain sen läpi! Sen kokeen, jota en edes kehtaa mainita! x') Kaikki vaan ajattelee, että onpas siinä tyhmä tyttö. Mutta silti! Kolmas kerta toden sanoi, totta tosiaan! :D Kai tämän ihkutuksen aika on nyt ohi, ja sitten asiaan! 

Tällä hetkellä mietin tässä paria asiaa. Ensinnäkin kuinka paljon kaikki meidän luokkalaiset on kasvanut kutosluokasta. Lueskelin tuossa äsken sellaista vanhaa ystäväkirjaa, johon kaikki oli kirjoittanut tietojaan. Haha! Päivän naurut totta tosiaan! :D Mutta kun ajattelee ihan järjellä... Heh... Pian ei kaikkia niitä enää näekään. Joitain tiettyjä ajatellen se onkin ihan helpottava tieto, mutta sitten taas jotkut kaverit lähtevät muualle, ja tänne minä jään rannalle ruikuttamaan. Jei... Mutta tottakai kaikkiin täytyy pitää yhteyttä, mutta on sellanen olo, ettei sekään ikuisuuksia kestä. Sellaselta vaan tuntuu. Ei kai siinä muukaan auta, kuin hyväksyä, ettei ole enää lapsi. Kaikki täytyy opetella tekemään yksin ja ominpäin, ja sitten kun muuttaa omaan kämppään, täytyy siitäkin ruveta huolta pitämään. Se se on - karu totuus. Tervetuloa aikuisuus!

 Jotain itse piirrettyä. =) (Eka kerta kun pistän nettiin mitään kuvaa... ja tuo on muuten Tensa Zangetsu Bleachista.)