Tällä hetkellä aika hempee olo... pakko kai se on rentoutua kun on mahdollisuus. Taustalla soi Nana Mizukin Kei no uta ja mietiskelen mitähän nämä sanat mahtavat tarkoittaa. =) Japani kuulostaa vaan niin hienolta, mutta ehkäpä yritän etsiä jonkinlaista käännöstä.

"Dakedo ima kono kokoro ni ukabu shakunetsu no itami o watashi tsutaekirazu..."

Kannattaa kuunnella ;) *vink vink* Hinatan ääninäyttelijä Narutosta. Ja asiasta oravaan ja siitä junalla pohjoiseen! Eihän minulla mitään lapsia vastaan ole... mutta aina ei vain jaksaisi sitä, kun ne juoksee ja huutaa ja kiljuu, eikä ajattele lainkaan. Oliko liian suoraan sanottu? Anteeksi jos tämä jotakuta loukkasi, mutta itse en aina oikein kestä rauhallisena ja hieman syrjään vetäytyvänä ihmisenä O.o No, kyllä siitä selviää ajan kanssa... vai?

Tajusin, että olen jotenkin ihmeellisesti menettänyt sellaisen eräänlaisen kyvyn, jonka omasin vielä seiskaluokkalaisena. Nimittäin "ihastumista ensisilmäyksellä" -kyvyn! Nauraa saa, jos ei pysty pidättelemään -_-" Mutta ihan oikeesti, jos näen jonkun hyvän näköisen kundin lähistöllä, en ole heti että "IIIH! Toi se on! Mun unelmien mie~s!" (joo olen ollut tuollainen joskus D:) Nyt ensimmäinen ajatus on: "Hyvän näkönen jätkä, luultavasti siis suosittu ja siks täynnä itteään.." Kaikki jotka tunnen, on! Paitsi yks... mut sitä en osaa edes ajatella. :) Nyt olen ruvennut ajattelemaan, että ei se ulkonäkö kaikkein tärkein ihmisessä ole vaan se, että toisen kanssa viihtyy. Luonne on tärkeä. Ei kukaan jaksa paskan tyypin kanssa koko elämäänsä viettää, ne? No, onhan se vähän surullista kai... mutta ehkä sitä on kypsynyt parissa vuodessa. Silti haluaisin jonkun. Aika hankalaa... mutta en vaan ole ihastunut kehenkään tästä surkeasta koulusta! Lukiossakin on vaan ne, jotka on ollut pari vuotta sitten samassa koulussa. Ja isosena viime kesänä. Nah... wut everrr....

Päätinpä äsken, että voisin lisätä aina välillä jonkun kivan kuvan mukaan, mikä liittyisi jotenkin päivään. :D Heh, mitähän sitä löytäisi...

Hyuuga Hinata~